... oli sellaista menoa että pisti hetkeksi miettimään olenko ihan hullu kun haluan tähän pyöritykseen vielä kolmennen lapsen. Poika oli eskarista haettaessa kylmissään ja nälkäinen, huusi koko kotimatkan "miksi meillä ei voi olla takkaa" ja "anna äkkiä ruokaa". Rauhoittui vasta kun sai lämmintä ruokaa eteensä. Tyttö säesti huutoa, hän oli raivoissaan kun metsäretki onkin tällä viikolla tiistain sijasta torstaina. En tiennyt tätä, joten laitoin aamulla eväät matkaan enkä suinkaan valmistellut pettymykseen. Kotona tyttö ei halunnut itse riisua märkiä vaatteitaan mutta ei antanut auttaakaan. Karjui eteisen lattialla sen aikaa kun laitoin ruokaa pöytään. Ruoka oli tietenkin pahaa. Kummankin mielestä. Neiti päätyi syömään hoitoon evääksi tehdyn leivän. Hain lapset hyvissä ajoin, meidän piti lähteä ulkoilemaan ja uimaan. Mies ei ehtinytkään ajoissa kotiin, "mitä siitä kun sataa, ei me päästäis ulos kuitenkaan". Uimahalliinkaan ei viitsitty lähteä enää kuudelta. Miestä väsytti, hän vetäytyi lukemaan lehteä ja nokkaunille. Minuakin väsytti, vetäydyin koneelle ja kuuntelin toisella korvalla kun lapset meuhkasivat. En kuitenkaan jaksanut puuttua siihen. Lapset saatiin kunnialla nukkumaan, en tiedä miten, koska minä kaivelin kaapeista lisää kylmän kelin vaatteita. Kun itse menin nukkumaan, mies kömpi viereen ja kysyi "mitäs sun biologinen kello tänään näyttää?" Ei ainakaan seksiä!!!