Perjantaista asti ällöttänyt koko ajan :( Oksentanut en vielä ole, mutta ei se ole kaukanakaan ollut. Aamuisin on kaikkein huonoin olo, varsinkin kun pitää yskiä limaa kurkusta. Olo vaihtelee päivän mittaan mutta missään välissä ei ole hyvä olo. Olen pystynyt syömään suht hyvin, vielä en siis ole joutunut väkisellä syömään, mutta ei syöminen oloa juuri helpota. Ja iltaisin maha on niin täynnä että siitäkin tulee huono olo.

Kaikki hajut tekevät todella pahaa. Eivät pelkästään pahat hajut vaan kaikki voimakkaat hajut. Tätä en edelliskerrasta edes muistanut, muistui kyllä mieleen jo. Jääkaapin avaaminen on aivan kamalaa kun sieltä lemahtaa yhtä aikaa sata hajua.  Ja mm. vaalea leipä haiskahtaa homeiselta, todella ruokahalua herättävää. Aamulla jouduin lähtemään pois palaverista kun joku kantoi kokouspöytään kannullisen kahvia. Kävin käytävällä haukkaamassa happea ja juomassa vettä, sen jälkeen pystyin palaamaan takaisin. Kukaan ei kommentoinut mitään mutta joku varmaan arvasi... Migreeniin olisin vedonnut, jos joku olisi kysellyt.

Lämmintä ruokaa ei tee mieli, töissä syön kyllä, mutta kotona söisin mieluummin jotain muuta. Tänään töissä oli spagettia, söin sitä ison annoksen, mutta mielessä kummitteli, että sitä olisi tosi kurja oksentaa. Ihme kyllä ettei aikaisemmista raskauksista ole juurikaan jäänyt kammoja, vaikka joitakin ruokia on aivan kamala oksentaa, pahimpia juuri vehnä ja tomaattinen jauhelihakastike. Eivätkä happamat karkitkaan olleet sieltä kivoimmasta päästä. Ainoa mikä oikeasti tökkii, on pinaattiletut. Ne siitä syystä että viimeksi alkuraskaudesta söin niitä töissä puoliväkisellä ja ne meinasivat tulla ylös saman tien. Nyt en varmaan pystyisi edes syömään. Onneksi niitä oli just töissä eli ihan pian ei pitäisi olla uudestaan. Vihreä tee ällöttää myös. Yleensä juon mustaa teetä, mutta tyttöä odottaessa ajattelin kokeilla terveellisempää vaihtoehtoa, mutta ei se oikein maistunut ja tosiaan tökkii edelleenkin.

Mies aina kyselee kuinka voin, mutta ei kuitenkaan kelpuuta huonoa oloa syyksi mihinkään. Äskenkin totesi että kyllä häntäkin väsyttää ja voisi hänkin jäädä kotiin pyörimään mutta ei vaan viitsi. Mutta kun minulla on oikeasti niin huono olo etten voi tehdä mitään ylimääräistä... Mies myös totesi että on vissiin aika kullannut muistot. Ei todellakaan ole. En ole unohtanut pahoinvointia enkä sitä kuinka kamalaa se on. Olisin tyytyväinen, jos ei tarvitsisi taas halailla vessanpönttöä, mutta ei tällaistakaan oloa kovin kauan jaksa... Anteeksi kamala valitus. Tiedän, että moni olisi valmis kestämään mitä vaan jos vain voisi olla raskaana. Mutta ei tämä herkkua ole, uskokaa pois.

Ja väsyttääkin pirusti. Voisin mennä nukkumaan suoraan töistä ja nukkua aamuun asti.