Noin olisin otsikoinut, jos olisin ehtinyt koneelle viime viikon torstaina. Aamuyöllä alkoi supistella synnytyssupistuksia ja 12 tunnin kuluttua siitä poika oli jo maailmassa. Meidän mittapuulla iso poika, 3890g ja 49cm (esikko 2990/48 ja keskimmäinen 3250/47). Synnytyskin oli nopea, ponnistusvaihe kesti "vain" 20 minuuttia. Epiduraali ei jostain syystä vaikuttanut, joten käytännössä luomuna synnytin eikä muitakaan toimenpiteitä tarvittu, pari repeämää kyllä tuli mutta ne ei tunnu missään sektion ja episitomian jälkeen. On ollut ihanaa, kun on alusta asti pystynyt kävelemään normaalisti ja nostelemaan vauvaa.  

Vauva voi nyt hyvin, mutta oli synnytyksen jälkeen niin pitkään sininen, että kätilö kiikutti hänet lääkärin tarkistettavaksi. Ei kuitenkaan joutunut seurantaan ja värikin palautui pikkuhiljaa. Ensimmäisen yön huusi mahavaivoja ja teki kahdet valtavat kakat, mutta sen jälkeen on nukkunut niin paljon, että on pitänyt herätellä syömään. Imu on kova, mutta ote vielä puutteellinen ja välillä tuntuu ettei saa/jaksa imeä tarpeeksi. Maitoa kyllä riittää... Lauantaina jo kotiuduttiin, mutta jouduttiin käymään osastolla ma-ti, kun poika kellastui eikä jaksanut syödä. Kontrollilabroissa bilirubiiniarvo oli jo laskussa eli normaali neuvolaseuranta riittää tästä eteenpäin. Jo huomenna tuleekin täti kotikäynnille. Nyt vauva heräilee syömään 2-4 tunnin välein eli sen puolesta voin huokaista helpotuksesta. Pullomaitoakin ollaan annettu maanantain jälkeen, että tiedetään varmaksi, että saa tarpeeksi ruokaa. Yksi säikähdys ja yksi sairaalareissu riittää tällä erää... Opetellaan syömään pelkkää rintaa sitten kun ikää on vähän enemmän ja lämpömittarin lukema hieman inhimillisempi :)

Isommat ovat innoissaan vauvasta. Tarjoavat leluja, haluavat silitellä ja kyselevät kaikenlaista. Auttavatkin mukavasti. Hauskinta on se, että poika haluaa laittaa sormeaan vauvan suuhun kokeillakseen kuinka kovasti se imee ;) Se noita kyllä tuntuu häiritsevän, että minulla menee niin paljon aikaa vauvan hoitoon, tappelevat sitten keskenään :( Olen yrittänyt viihdyttää niin paljon kuin suinkin ehdin, ollaan syöty aamupalat kolmeen pekkaan ennen kuin vauva herää ja pelattu Unoa ja tehty muita sellaisia juttuja, joihin minulla tällä hetkellä riittää aivokapasiteettia ;) Helle sulattaa sen mitä hormonit ja väsymys ei ole jo vienyt...

On tämä niin ihanaa!!!