Kommentti ei ole suinkaan minun vaan tuon 4,5-vuotiaan Isosiskon. Reagointitapa lienee tyypillinen tuon ikäiselle, joka ymmärtää kyllä että vauva on hoidettava mutta jolla ei vielä ole kunnon keinoja käydä omia tuntemuksiaan läpi. Toinen ODOTTI koko raskausajan niin kovasti, oli tuntevinaan vauvan liikkeet vaikkei malttanut kunnolla koskea mahaa, oli kuulevinaan myös vauvan ääniä masusta, lupasi antaa omat lelunsa vauvalle ja halusi ottaa viereensä nukkumaan jne. Mutta nyt iski todellisuus. Kuherruskuukautta kestikin tasan kuukauden :( Neiti on kyllä kiukutellut aikaisemminkin, sanonut että kaikki on tylsää ja ollut sitä mieltä että häntä kielletään tekemästä kaikkea. Olen yrittänyt tehdä isompien kanssa niin paljon kuin mahdollista, mutta suurin kiukku iskee tietysti silloin kun imetän enkä silloin tietenkään pääse lohduttamaan toista, houkuttelemaan portaiden alta tai muualta, ja se tietysti lisää kiukkua. Tulee niin paha mieli itsellekin toisen puolesta. Mutta kai tämä on vain elämää...

Isommat ovat nyt isänsä kanssa mökillä, toivottavasti saavat siellä niin paljon huomiota ja vapaata vauvasta, että jaksavat taas tätä arkea. Tai sitten se arki iskee kahta kauheampana. Isoveljellä alkaa koulu ja Isosiskokin menee hoitoon muutamaksi päiväksi. Jospa siellä saisi tehdäkin jotakin ;) Ainakin hän on innoissaan siitä että pääsee isompien ryhmään.