Tuli eilisestä kirjoituksesta mieleen se, että kun neiti oli vauva, Isoveli ei millään sietänyt sitä, että puhuttiin hänen vauva-ajastaan tai katsottiin vavakuvia tmv. Hän oli iso poika eikä ollut koskaan muuta ollutkaan... Nyt neiti katsoo mielellään omia vauvakuviaan ja kuuntelee juttuja hänen vauva-ajastaan (useimmiten kysyy että tehtiinkö hänenkin kanssaan niin kuin vauvan kanssa nyt) mutta auta armias jos erehdyt sanomaan häntä pieneksi. Siitä seuraa ihan hillitön kiukku. Tekisi mieli purra kielensä poikki kun lipsauttaa "kulta pieni" tai jotain... Mutta välillä Isosiskollakin on pienen tytön elkeitä, kaikki tahtoo mennä suuhun ja tuttiakin piti kerran imaista. Vauvana hän ei syönyt sitä lainkaan...