Tänään on taas tuntunut siltä että ei yhden pienen äiti-immeisen kyvyt ja voimat riitä kaikkeen... Yöllä oli ollut 22 astetta pakkasta ja niinhän siinä kävi että autoni ei startannut. Ei auttanut kuin ilmoittaa kouluun että poika on tänään kotona; hän ei uskaltanut lähteä yksin bussilla enkä minä voinut tuossa pakkasessa lähteä vauvan kanssa saattamaan koululle asti eikä kukaan päässyt kyytimäänkään. Isommat lapset olivat rauhassa sen aikaa kun katsoivat televisiota ja pelasivat tietokoneella, sitten alkoi hillitön tappelu. Vauva nukkui päiväunia sen verran että ehdin siivota keittiön ja laittaa ruuan ja syödä. Neidin ruoka on edelleen lautasella, se on kuulemma pahaa... Töistäkin soitettiin, jotkin paperit ovat hukassa. En tietenkään osannut neuvoa mistä ne löytyisivät mutta kerroin puhelimessa sen minkä asiasta muistin että saavat asian kuitenkin eteenpäin. Sillä välin Neiti pissasi housuunsa ja kompastui lattialla lojuvaan rasvapurkkiin. Onneksi ei käynyt sen pahemmin, eihän me oltaisi päästy lääkäriinkään. Nyt pakkanen laski viiteentoista, puin isommat lapset ulos, toivottavasti viihtyvät siellä edes puoli tuntia...

Elikkäs tarvittaisiin taikakosketus, joka saisi auton starttaamaan. Lämmin puhallus, joka saisi pakkasen hellittämään. Lempeä katse, joka saisi lasten riidat loppumaan. Ja vielä sirottimeen ripaus ainetta joka saisi myös äidin laittaman ruuan maistumaan hyvältä... Tai edes taika joka saisi kellon viisarit näyttämään viittä jo nyt... Onkohan se liikaa pyydetty?!?