Soitin eilen neuvolaan. Ensimmäinen aika on rv 8+1 ja np-ultra on jo rv 9+4. Näissä on kamalasti eroja. Esikoista odottaessa asuttiin Tampereella ja siellä haluttiin ainakin silloin lykätä kaikkea mahdollisimman pitkälle, eka neuvola oli vasta 11+4 ja np-ultra 12+5. Tosin meikäläistä ultrattiin päivystyksessä rv 10 - ja lääkäriksi sattui meidän entinen vuokranantaja :) Täällä tehdään kehityshäiriöiden seulomiseksi np-ultran lisäksi veriseula, en ole aikaisemmin edes kuullut moisesta. En vielä tiedä haluanko sitä, ultraan kyllä menen kurkkaamaan pientä. Mies kyseli jo aikaisemmin milloin eka ultra on. Vastasin että yksityiselle pääsisi vaikka huomenna. Se olisi kuulemma hötkyilyä. Kun sanoin että sittenhän kaikkia ultria voisi sanoa hötkyilyksi, niin mies ihmetteli miten niin, totta kai niihin mennään, sitten kun voi jo nähdä jotain merkittävää. Jäi jotenkin vaivaamaan, että mentäisiin sinne sillä asenteella että onhan kaikki kunnossa, että ei kelpaa jos jokin on pielessä. Toki se huojentaa mieltä, jos kaikki näyttää olevan kunnossa, mutta itseä kiinnostaa eniten se että vauva on hengissä - ja monta niitä on. Esikoisesta epäiltiin vielä toisessa ultrassa että sikiöitä olisikin kaksi kun pahoinvointi oli niin voimakas...  

Meillä on sama täti lasten- ja äitiysneuvolassa. Th vaihtui vuosi sitten kun muutettiin, onneksi, edellisestä en oikein tykännyt. Olen muutaman kerran tavannut tämän uuden, vaikuttaa mukavalta. Varmaan saman ikäinen kuin minä, jonkin verran kokemusta jo ja on itsekin äiti. Muistaa minut jo nyt, totesi että juurihan kävit lasten kanssa ja olisit sanonut niin olisi rokotettu sinutkin samalla. Neuvolalääkärikin on ihan mukava, päivystyksenä joskus poikaa hoitanut. Olen pelännyt, että joudun menemään synnyttämään aluesairaalaan, mutta selvisi jo nyt, että pääsen halutessani myös keskussairaalaan. Sinne tarvitaan lähete mutta ei sen kummempaa syytä. Kahden epäsäännöllisen synnytyksen ja kahden seurannassa olleen vauvan jälkeen haluan sinne missä on parhaat valmiudet kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin.

Olo on yhtä kurja kuin eilenkin :( Lähdin töistä kesken pois, yritän nyt tehdä töitä kotona. Eihän olo täällä sen paremmaksi muutu mutta saan sentäs olla niin kurja kuin olen, töissä pitää tsempata kamalasti. Neuvolasta sanottiin että pyydä sairaslomaa heti kun siltä tuntuu. Ainakaan vielä en sitä halua kun tarvittaessa pystyn livistämään kesken päivän. Kotona totean varmaankin joka toisessa lauseessa kuinka huono olo on. Lasten kuullen on kyllä kurja valittaa, huolestuvat ihan suotta. Pelkään myös että möläyttävät mummolle että äidillä on paha olo, se arvaisi syyn heti. Tyttöä odottaessa poika ei vielä juuri puhunut, mutta oppi aika pian hokemaan että "äiti paha olo".