Jospa kirjoittelisin jotain itsekin enkä vain kommentoisi toisten blogeja... Selkä on ollut pitkään niin kipeä, että en ole jaksanut istua koneella niin pitkään että olisin saanut tänne jotain järjellistä ylös...

Olen ollut kotosalla käytännössä pääsiäisestä asti. Parina päivänä kävin töissä kokeilemassa, mutta siitä tuli niin paljon supistuksia, että oli pakko jäädä kokonaan pois. Pakolliset kesälomapäivätkin tuli pidettyä ja äitiyslomaakin on kulunut jo 2,5 viikkoa. Viime viikolla kävin kyllä töissä postittelemassa jotain juttuja kun hommat jäi vähän vaiheeseen... Vieläkin jäi jotain, menen sitten elokuussa vauva kainalossa käymään, mutta eipä sillä sen kummempi kiire ole, koska minulle ei näillä näkymin olla palkkaamassa sijaista eli ei tarvitse saada asioista valmiiksi toisia varten...

Viime viikolla lueskelin synnytystä ennakoivista merkeistä ja naureskelin, kun melkein kaikkia niitä on ollut tässä pitkin matkaa ja edelleen olen kasassa. Rv 25 todettiin että kohdunsuu on pehmentynyt ja sen jälkeen on monesti supistellut säännöllisesti, mutta ei onneksi kipeästi. Pahimmillaan supisteli joka ilta 10-20 minuutin välein, mutta rauhoittui aina parin tunnin levossa eli sen kummemmissa kontrolleissa en ole käynyt. Jotain ne on kuitenkin saaneet aikaiseksi, sillä viikko sitten kohdunsuu oli 4 senttiä auki. Mutta uudelleensynnyttäjällähän tilanne voi olla melkein mikä vaan eikä silti tarkoita sitä että olisi heti syntymässä... Eilen oli ensimmäistä kertaa sellainen fiilis, että jotain saattaisi tapahtuakin, mutta tänään ei mitään... Kaverilla supisteli viikon ajan kipeästi öisin, mutta synnytys piti silti käynnistää, samaa en itselleni todellakaan toivoisi. Aikaisemmat synnytykseni ovat käynnistyneet ilman sen kummempia ennakko-oireita ja olleet kerrasta selviä, jospa nytkin kävisi niin. 

Vauvalla tuntuu olevan kaikki hyvin. Viikonloppuna selvästi työnsi itseään alaspäin ja eilen neuvolassa sanottiin, että on melkein kiinnittynytkin. Itse en osannut arvella niin, sillä ainakaan vielä ei ole sellaista "pallo jalkojen välissä" -tunnetta niin kuin edellisessä raskaudessa oli jo 5 viikkoa ennen laskettua aikaa. Synnytystapa-arviossakin kävin. Alatiesynnytykselle ei ole estettä, sen kyllä tiesin jo muutenkin eli sinänsä turha käynti - vaikka ainahan on mukava päästä kurkkaamaan vauvaa ja varmistua siitä että kaikki on niin kuin pitääkin. Seuraava kontrolli on 40+0, rutiinisti kuulemma tarjoavat aikaa 41+4 mutta epäilin etten ole enää silloin kasassa ja sain tuon "väliarvio-ajan". Painoarvio oli 2,9 kiloa, jos se pitää paikkaansa, niin toivon ettei kamalasti enää kasvaisi että mahtuu oikeaa kautta ulos. Lääkärikin sanoi että jos kovasti kasvaa tai menee yli, niin sitten mietitään synnytystapa uudestaan.  

Innostuin ostelemaan vaaville uusia vaatteita, vaikka olisihan noita entuudestaankin :) Mutta ihan oikeasti oli tarve 50- ja 56-senttisille vaatteille, varsinkin kesävaatteille. Pakko todeta, että kauppojen vauvanvaatevalikoimat on nykyään aika kummallisia. Haluan pienelle kietaisubodyjä ja potkuhousuja (mielellään velourisia tai joustofroteisia) mutta kaupat on täynnä paitoja ja huppareita ja farkkuja ja mekkoja. Ja kaikki joko valkoista tai selkeästi tytön tai pojan. Onneksi on huuto.net, kalastelin sieltä melkein kaikki pienet neutraalit potkarit...

Aikoinaan pojalle ostetut vaunut (tai siis yhdistelmärattaat) on edelleen hyvät, mutta haluaisin niihin uudet renkaat. Niitä en kuitenkaan ole raaskinut vielä ostaa, kun Teutonian omat renkaat maksaa 150 euroa, pitäisi käydä kokeilemassa sopisiko niihin jonkun muun merkin edullisemmat renkaat, mutta tämä operaatio saa odottaa vauvan syntymää. Käytännön elämää helpottaakseni aion tehdä toisista rattaista nukutusvaunut parvekkeelle, sitä varten ostin kantokopan ja lämpöpussinkin erikseen. Pitkä trikoinen kantoliina meillä on, mutta aloin haaveilla kantorepusta, koska vauva olisi paljon helpompi sujauttaa siihen kuin liinaan. Syksy tulee olemaan aikamoista rumbaa kun pitää hakea poikaa koulusta ja tyttöä hoidosta. Ja kun meiltä ei pääse mihinkään muuten kuin autolla niin vauvaakin riepotellaan kaukaloon ja takaisin monta kertaa päivässä ja liinassa/repussa kulkisi näppärämmin mukana kuin vaunuissa. Mutta senkin hankinnan teen vasta synnytyksen jälkeen niin pääsen kokeilemaan reppua vauvan kanssa.

Me ei tiedetä kumpi on tulossa. Melkein kysyin synnytystapa-arviossa, että päästäisiin tosissaan pohtimaan nimeä, mutten kuitenkaan viitsinyt - jos sitä ei tähän mennessä ole tietoonsa saanut niin eiköhän me selvitä loppuun asti. Ja kuten mies sanoi, on vauvat ennenkin ehtineet nimen saada vaikka sukupuoli on selvinnyt vasta syntyessä. Nimen päättäminen tulee kyllä olemaan todella vaikeata, ollaan taas niin eri linjoilla kuin olla ja voi. Ehdotin jo Ukko Uljas Sulhoa tai Ruusu-Orvokki Kukka-Maaria Kesä-Heinää kun ei parempaakaan ole tiedossa ;)

Alan olla vauvan suhteen yhtä malttamaton kuin tyttökin. En laske viikkoja tai mieti kuinka kauan laskettuun aikaan vielä on, mutta sen verran pitkälta on kevät tuntunut - varsinkin tämä kotona kökkiminen - että alan olemaan aika valmis synnärille. Jos tässä menee vielä kovin monta viikkoa niin pää pehmenee ennen sitä - ja mies ja muksut kuulee kunniansa vielä miljoona kertaa...