Kolmeviikkoinen ei tietenkään ole tehnyt monia juttuja montaa kertaa, mutta kirjaanpahan tähän ylös joitakin ekoja kertoja:

Minulle isoin asia on se, että olen tänään ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen lasten kanssa koko päivän keskenään, kun mies lähti töihin. Onneksi vain viikoksi, sitten on kaksi viikkoa isyyslomaa. Hyvin meillä on mennyt, mitä nyt aikataulut vähän venyy, aamupuuro oli valmis yhdeltätoista ja lämmin ruoka pöydässä kolmelta... Haastetta lisää se, että poika on kipeä (perjantaina nousi kuume 40 asteeseen, nyt se on laskussa ilman kuumelääkettä) eli hänet pitää pitää pois vauvan luota ja saada viihtymään melko pitkälti yksinään (se ei ole hänelle luonteenomaista).

Eilen käytiin ekaa kertaa vaunulenkillä. Kuumimmilla keleillä ei viitsitty lähteä ja sekin on hidastanut, että mies sai vasta eilen vaihdettua vaunuihin uudet sisäkumit. Rattailla kyllä käytiin jo aikaisemminkin, mutta niissä vauva on "väärinpäin" eli varpaat menosuuntaan enkä tykkää niin työntää. Inhottavaa kun ei näe toista koko ajan :( Herra viihtyi vaunujen kyydissä hyvin, oli hereillä kun lähdettiin ja tuijotti intensiivisesti vaalean kuomun kurkistusluukun läpi näkyvää tummaa kangasta. Nukahti postilaatikon liepeillä ja heräsi heti kun tultiin takaisin kotiin. Tyttö oli mukana, hän haluaisi sisarlaudan kun kaikilla hoitokavereillakin on. Jää saamatta, ei sillä näillä kuoppaisilla sorateillä mitään tee... Kantoliinaa en ole vielä kokeillut. Osaankohan edes enää sidontoja? Pitäisi kokeilla, koska herra on ollut viime päivinä sen verran kiukkuinen, että häntä on pitänyt kanniskella aikaisempaa enemmän ja sen myötä hartiani ja selkäni on aika jumissa...

Yksi kaupunkireissukin ollaan vauvan kanssa tehty. Tosin, ei päästy parkkipaikkaa pitemmälle, kun mies soitti että hänen autonsa simahti ja piti lähteä miestä pelastamaan. Ja seuraavana päivänä piti jättää vauva tunniksi mummon hoiviin, kun käytiin vetämässä miehen auto korjaamolle. Tuntui hurjalta jättää noin pieni toisen hoiviin, mutta hyvin he olivat täällä pärjänneet. Isänsä kanssa vauva on ollut kahdestaan kyllä kun ollaan käyty isompien kanssa uimassa. Tietenkin äitini olisi voinut lähteä hakemaan sitä autoa, mutta hän ei suostunut hinaushommiin, koska ei ole koskaan niin tehnyt, joten minä jouduin sen tekemään...

Mummo ja pappa näkivät vauvan ekaa kertaa vasta viime viikolla. Olivat meillä lapsenvahtina synnytyksen aikaan, mutta äitini ei uskaltanut lähteä omalla autolla sairaalalle, koska pelkäsi eksyvänsä matkalle (maalainen kaupungissa -syndrooma tai jotain; tosin hän on kaupunkilainen ja me maalaisia). Lisäksi heillä oli siinä vaiheessa niin kiire kotiin, etteivät malttaneet odottaa että kotiudutaan. Muutenkaan meillä ei ole kamalasti käynyt vieraita, koska melkein kaikki ovat olleet lomareissuilla. Toisaalta harmi, mutta toisaalta kiva, koska vieraita varten olisi pitänyt pukeutua säädyllisesti ;) Ennemmin olen lorvinut kotona pelkissä bikineissä...

Kestovaipat ovat olleet käytössä viikon verran. Tällä kertaa päästiin aloittamaan aikaisemmin kuin isompien kanssa. Neidillä oli niin hoikat kintut, että pienimmät vaippakuoret olivat sopivat reisistä vasta 6-viikkoisena, tällä jätkällä on elopainoa sen verran enemmän että pienimmät kuoret jää kohta jo pieniksi... Sama vika pienimmissä vaatteissa, niille ei tulekaan montaa käyttökertaa, kun pahimmilla helteillä pukeuduttiin pelkkään vaippaan :)

D-vitamiinia muistin antaa vasta eilen, reilun viikon myöhässä, No, ei kai siitä vakavaa haittaa ole...  

Ensimmäisillä synttäreilläkin vaavi on jo ollut. Pidettiin isoveljelle sukulaissynttärit hieman jälkijunassa. Huomenna on toiset synttärikemut tiedossa, serkkutytön. Kolmannetkin synttärit olisivat olleet ohjelmassa, serkkupojan, mutta en vauvan kanssa viitsinyt sinne lähteä. Syynä jälleen kerran kuumuus... 

Toivon, että pian koittaisi päivä, jolloin pärjätään pelkällä tissillä... Ja toivon totisesti ettei ensimmäinen sairaus iske ihan vielä... 40 asteen kuume tietäisi sairaalareissua noin pienen kanssa...