Kaverille syntyi viime viikolla vauva. Olisi ollut ihanaa käydä katsomassa uutta tulokasta tuoreeltaan, mutta se ei valitettavasti ollut mahdollista. Aloin miettimään että onko todella niin että olen nähnyt vastasyntyneen - saati pitänyt sylissä - viimeksi 4,5 vuotta sitten kun tyttö syntyi. Sen jälkeen olen nähnyt kavereiden vauvoja aikaisintaan kolmen, neljän viikon ikäisenä ja silloinhan vauva on jo ihan eri oloinen kuin päivän, parin vanhana, Sairaalassa tipassa ollessani näin toki vauvojakin, mutta he olivat niin tiukkaan vällyihin käärittyinä, että sänkykopasta näkyi lähinnä punainen päälaki... Muistan varmaan ikuisesti, kuinka hullulta tuntui, kun otin tytön ekaa kertaa syliin. Hän tuntui höyhenen kevyeltä; olin varautunut nostamaan jotain paljon painavampaa, mutta tuntui tosiaan ihan pumpulilta (kolme kiloa ei ole koskaan tuntunut niin vähältä, kolmen kilon perunapussikin tuntuu aina paljon painavammalta). Mutta kai sitä vertasi poikaan, joka ei hänkään ollut mitenkään ison iso mutta nostaminen vaati jo voimia. Tuntuukohan nyt taas samalta - vai vielä hullummalta kuin vertaa noihin kaksi, kolme kertaa pidempiin lapsiin. Pienimmät vauvanvaatteet ainakin tuntuu mikroskooppisilta; miten kukaan voi olla niin pieni että ne mahtuisivat päälle? Vaikka tiedän vallan hyvin, että samat vaatteet ovat olleet reiluja noille meidän sinteille vielä viikon, kahden ikäisenä. Ja sairaalan vaatteet on armotta pyörineet päällä... Kai siellä on keskosille omat vaatteet?

Mielenkiinnolla odotan, kuinka lapset suhtautuvat vauvaan, lähinnä vauvan pienuuteen ja avuttomuuteen. Tyttö hoivaa innolla pienimpiä hoitokavereitaan, noin vuoden ikäisiä, ja selvästi odottaa että vauvakin on heti sellainen. Ymmärtää kyllä ettei vauva vielä kävele tai puhu mutta luulee että se jo touhuaa kaikenlaista ja että sen kanssa voi itsekin touhuta. Monesti on kysynyt minkä kokoinen vauva kulloinkin on ja viime aikoina olen näyttänyt jotain vauvanukkea että suunnilleen sen kokoinen. Nyt pitää tyytyä käsillä näyttämiseen kun puolimetristä nukkea meillä ei ole, baby born on isoin ja se taitaa olla 43-senttinen. Silti tyttö välillä näyttää sormillaan muutamaa milliä ja kysyy onko vauva vielä niin pieni... Noin pieni on tietenkin vielä omien mielikuviensa pauloissa vaikka kuinka yrittäisi selittää mitä - ehkä todellisuus sitten opettaa. Poika puolestaan osoitteli viikonloppuna kaupassa innoissaan rattaita ja sanoi että tuolla on vauva. Oikeasti niissä istui melkein vuoden ikäinen poika :) Onhan se toki pieni tuohon tulevaan koululaiseen verrattuna mutta jättiläinen vauvaan verrattuna!

Onneksi on jo juhannus! Samalla poistuu yksi huoli, kun vanhempani jäävät lomalle ja tulevat lapsenvahdeiksi. Nyt mies pääsee alusta asti mukaan synnytykseen vaikka lähtö tulisi yöllä tai yötä vasten. Oltaisiin me toki saatu tätä ennenkin lapset vaikka serkkujen luokse yöksi, mutta se me sovittiin, ettei yöllä lähdetä lapsia mihinkään viemään. Siinä tapauksessa olisin lähtenyt yksin taksilla ja mies olisi tullut perässä heti kun se olisi ollut mahdollista. Kai siitäkin olisi selvitty mutta huomattavasti kivempi näin. Ja miehelläkin alkaa loma viikon päästä eli jos siihen asti pysyn kasassa niin on hänkin kotinurkissa valmiina eikä tarvitse töistä metsästellä.