Olin eilen ensimmäistä kertaa töissä kuukauteen. Muutaman tunnin jaksoin olla, lähinnä selasin postit läpi, sitten oli pakko lähteä kotiin lepäämään. Illalla oli vielä hoidettava joitakin asioita. Lopputuloksena se että ennen nukkumaanmenoa oksensin, "pitkästä aikaa" muulloin kuin aamulla. Tänään teen töitä kotona, koska auto on huollossa. Hyvä niin, täällä osaan ottaa rennommin kuin töissä.

Eilen näin yhden ainoan työkaverin, hän yritti udella poissaoloni syytä, mutta en paljastanut sitä eikä hän onneksi kysellyt sen enempää. Tänään kerroin työparilleni raskaudesta, hän tosin oli arvannut sen jo. Ja ainakin yksi työkaveri oli kuullut juoruja, joku muukin varmasti on. Esimiehelleni kerroin jo aikaa sitten, onnitteli vilpittömän oloisesti ja kyseli että onhan kaikki kunnossa. Ja nyt joudun paljastamaan asian myös "isolle pomolle", koska joudun laittamaan sairaslomatodistukset suoraan hänelle kun oma pomo on jo lomalla. Eihän tämä muuten haittaa, mutta jos käykin jotenkin huonosti, niin siinä vaiheessa toivoisi että mahdollisimman harva tietäisi.

Omille vanhemmilleni kerroin muutama viikko sitten, oli "pakko" kun en päässyt äitini syntymäpäiville. Isäni ei ole vieläkään kommentoinut asiaa mitenkään. Eikä äitikään ole onnitellut. Suhtautuu kuitenkin asiaan ilmeisen positiivisesti, koska kiitti uutisesta! Sen jälkeen on kysynyt laskettua aikaa ja vointiani, muuta ei ole kuulunut. Olin tietenkin itsekin vähän tökerö, kun ilmoitin asiasta tekstiviestillä, mutta en yksinkertaisesti jaksanut soittaa, varsinkin kun olin varautunut nuivaan vastaanottoon.

Muille ei olla vielä kerrottu. Miehen veljet on kyllä varmaan arvanneet kun lapset ovat kertoneet oksentelustani. Ja muutama muukin, neiti kun ei osaa pitää suutaan kiinni ;)  Ensi viikolla on np-ultra, jos siinä on kaikki hyvin niin sitten puolestani voidaan kertoa kaikille. Töissä paljastelen suurelle yleisölle alkuvuodesta sitä mukaa kun on yhteisiä kokouksia. Työparini tuskaili että kuinka he pärjäävät töissä kun jään pois. Ja arveli että yksi tyyppi vetää ranteet auki kun kuulee... Eihän asiat yhdestä ihmisestä voi olla kiinni! Vaikka onkin kiva saada positiivista palautetta, edes tässä muodossa.