Tällä kertaa näköjään riitti kuukauden sairasloma tässä vaiheessa. Esikoisesta olin saikulla kaksi kuukautta, toisesta kaksi viikkoa. Nyt oksentelu ei ole ollut ihan niin rajua kuin aikaisemmin, mutta ihan riittävän kamalaa silti. Ja henkisesti paljon rankempaa. Taas on tullut itkettyä sitä mitä tulikaan tehtyä. Eihän kuukausi tai edes kaksi ole pitkä aika ihmiselämässä, mutta se tuntuu paljon, paljon pidemmältä kun on koko ajan huono olo ja mistään ei tule mitään. Olen vain nukkunut ja maannut sohvalla katsomassa telkkaria, kaikki asiat on hoitamatta ja lasten joulujuhlatkin jäivät välistä :( Mies on kiitettävästi pyörittänyt huushollia, mutta aina välillä siltä menee hermot, varsinkin nyt kun olen jo paremmassa kunnossa mutten kuitenkaan jaksa tehdä mitään. Luulee että lorvin huvin vuoksi, vaikken todellakaan tee niin.

Viimeisen kuukauden aikana olen käynyt kolmesti neuvolassa, kahdesti sairaalassa ja vaavia on ultrattu neljä kertaa. Alun perin soitin neuvolaan saadakseni sairaslomatodistuksen. Th kysyi haluanko tavata lääkärinkin, olisi peruutusaika tarjolla. Sopihan se, saisin pidempään sairaslomaa. Lääkäri halusikin laittaa lähetteen sairaalaan, olin kuulemma niin kamalan näköinen että nesteytys olisi paikallaan. Itse olisin ollut valmis seurailemaan tilannetta vielä pari päivää, mutta läksin kuitenkin kun lääkäri käski. Oksentaminen loppui tietenkin heti kun sain tipan käteeni ja sairaalan lääkäri oli sitä mieltä että turhaan siellä olen kun en voi kunnolla pahoin. Hän myös halusi että otan pahoinvointilääkkeitä ja kun kieltäydyin siitä, niin totesi sitten "ettei me voida auttaa sinua jos et itse halua tulla kuntoon". Just joo. Seuraavana päivänä oli onneksi inhimillisempi lääkäri, mutta hänkin oli sitä mieltä että pärjään ihan hyvin kotona. Tulisin uudestaan jos tarvetta on. Tippa voidaan kuulemma laittaa myös polikliinisesti, ei tarvitse mennä osastolle. Mutta sairaalaan kuitenkin, tk:ssa eivät laita. Noin lyhyestä tiputuksesta ei tainnut olla mitään hyötyä, jos ei haittakaan. Kiva lasku vain luvassa.

Viikkoa myöhemmin kävin päivystyksessä verenvuodon vuoksi. Niukkaahan se oli, mutta verta kuitenkin, joten halusin varmistua siitä että kaikki on kunnossa. Ja jos ei ole niin halusin tietää sen heti, olisi jokseenkin kornia voida pahoin kuolleen sikiön vuoksi. Mutta ainakin yhtä paljon pelkäsin sitä että joudun sille samalle lääkärille, joka aikaisemmin haukkui minut pystyyn. Lääkäri oli kuitenkin eri ja kaikki oli onneksi kunnossa. Ja tyypillisesti vuoto loppui heti lääkärissäkäynnin jälkeen, olin kuitenkin tyytyväinen että kävin. Vuotoa tuli myös pari päivää myöhemmin, sen jälkeen ei ole näkynyt. Mutta pelko jäi :( Tämän jälkeen yritin suhtautua pahoinvointiin niin, että se on loppujen lopuksi aika pieni asia, jos kaikki on muuten hyvin. Vuorokauden ehkä jaksoin ajatella näin mutta sitten epätoivo taas iski.

Meillä on neuvolassa ultra eli lääkärineuvolassa ultrataan aina. Ultra on vanha ja sen kuva on suttuinen, varsinkin kun ultrataan mahan päältä, mutta onhan vaavia silti kiva kurkata ja nähdä että sydän sykkii. Tai siis kuulla lääkärin kertovan että syke näkyy. Viime viikolla oli ensimmäinen varsinainen neuvolalääkäri. Ultrassa kuvakulma sattui suoraan edestä päin, vaavi näytti hassulta kun pää ja maha ovat hillittömän isot ja sivuilla näkyy pikkiriikkisen pienet kädet ja jalat. Ajattelin että ulkomuoto vastaa viikkoja, mutta säikähdin silti kun vaavi oli ihan liikkumaton. Syke kuitenkin näkyi ja myös kuului dopplerilla, kuulostaa yhä edelleen huimalta kun viuhtoo niin kamalaa tahtia. Paino oli pudonnut puolisen kiloa ja kaikki veriarvot olivat normaalit, eli pahoinvoinnista huolimatta keho toimii suht normaalisti. Tällä hetkellä pahoinvointi on ainoa raskausoire. Ja väsymys tietty lisäksi. Maha alkaa vähän tuntua ja omasta mielestäni myös näkyä, mutta tuskin ulkopuolisisen silmään vielä osuu koska olen ollut tälläinen pallomaha viimeisen vuoden ;)

Ensi viikolla on ensimmäinen varsinainen ultra. En vieläkään tiedä haluanko sitä veriseulaa. Ehkä sitten jos turvotusta näkyy, mutta jos sitä ei ole niin en tiedä. Tuntuu että siitä tulee vain turhaa stressiä. Jo nyt pitäisi osata myös sanoa mihin sairaalaan haluan synnyttämään, koska rakenneultra varataan sitten sinne. Luulen kyllä että tuolla lähisairaalassa on sulku kesällä, ainakin aikaisempina kesinä on ollut, joten sinne en kuitenkaan mene.

Ps. Kierron mukaan viikkoja on nyt 10+2, ekan ultran mukaan 10+4 ja viimeisimmän mukaan 10+6. Mietin vaan että tuleekohan mittoihin helposti heittoja kun milleistä kuitenkin kyse.