Viimeksi neuvolassa, 3 viikkoa sitten, kysyttiin olenko tuntenut liikkeitä. Naurahdin että en enkä vielä edes kuvittele tuntevani mitään. Sen jälkeen olen kuitenkin kuulostellut jokaista mahan muljahdusta, voisiko olla vauva vaiko vain suoli. Välillä on tuntunut siltä että joku puskee päätä tai pyllyä johonkin, mutta voi olla että vain kuvittelen. Varmimmin vauvan liikkeinä pidän alaspäin tuntuvia tuntemuksia, en ole ainakaan keksinyt mitä muuta ne voisivat olla. Mutta en kyllä vanno että nekään olisivat potkuja. 

Tästä kaikesta ihmettelystä on seurannut jonkinlainen epävarmuus. Pahoinvointi on vihdoin helpottanut sen verran että voin elää suht normaalia elämää. Vaikka oksentelu onkin kauheaa, se antaa jonkinlaista varmuutta siitä että raskaus jatkuu. Nyt kun ei ole pahoinvointia enkä vielä varmuudella tunne liikkeitä, olo on jotenkin tyhjä ja mielessä käy aina välillä että onhan kaikki hyvin. Aikaisemmissa raskauksissa tällaisia tuntemuksia ei ole ollut. Tosin juttelin tänään suunnilleen samoilla viikoilla olevan työkaverini kanssa ja hänelläkin on samoja fiiliksiä, eli en kai ihan outo ole. Maha on kyllä kasvanut selvästi parissa viikossa, siis myös "oikea" vauvamasu vararavintorenkaan alla ja näillä viikoilla kohdun korkeuden pitäisikin kasvaa useamman sentin lyhyessä ajassa. Viikon päästä on onneksi neuvola, pyydän varmaan jo ovelta kuuntelemaan sydänääniä...  

Meillä on töissä aikamoinen vauvabuumi :) Kymmenen työntekijän yksiköstä on jäämässä kolme äitiyslomalle kesän alkuun mennessä ja vähän laajemmasta piiristä on tiedossa kolme muuta odottajaa. Kahdella muullakin on LA heinäkuussa. Vaikea arvata mistä tämän jälkeen puhutaan :) Minulla on aina ollut joku työkaveri melkein samoilla viikoilla raskaana ja mietinkin jo että onko nyt samoin. Näköjään on.