Tuntuipas pahalta nähdä nuo viikon vanhat otsikot ;( Viikko on sujunut ihan mukavissa merkeissä. Sunnuntain jälkeen en ole itkenyt, pari kertaa on tullut tippa linssiin. Silloin kyllä meinasin pillahtaa itkuun kun kerroin kaverilleni ettei meille tulekaan vauvaa. Mutta olin silloin töissä, oli pakko stempata. Radiossa soinut Loirin "Hyvää puuta" -laulun hautajaiskohta nosti tunteet pintaan. Ja silloin pisti sydämestä kun kuulin yläkouluikäisten tyttöjen puhuvan abortista kovin kepeään sävyyn. Ei kuitenkaan ole tehnyt mieli huutaa kenellekään kuinka kävi. Varmaankin se helpottaa tilannetta että jossittelulle ei jäänyt varaa. Jos vuoto olisi ollut vähäistä, olisin hyppinyt seinille kunnes olisin tiennyt mikä on tilanne. 

Olin lasten kanssa mummolassa pari päivää. Jostain kumman syystä juuri nyt vanhempani kaivoivat kaapista vauvakuvani. Myös synnytysjutut tulivat puheeksi, niin oma syntymäni aikoinaan että omat synnytykseni. Tuntui jossain määrin pahalta puhua noita juttuja nyt. Mutta jos olisin raskaana, en olisi pysynyt nahoissani, olisin varmasti jotenkin paljastanut tilanteen. Hölmö (yli)optimismi nousee taas pintaan, teki kovasti mieli ostaa pari paitaa, jotka näyttäisivät hyvältä vauvamasun kanssa. Maltoin kuitenkin mieleni. Vaikka olivatkin tavallisesta mallistosta ja niille olisi käyttöä muutenkin.