Ollaan tosiaan oltu vauvan kanssa kahdestaan kotona tämä viikko. Suuret oli suunnitelmat tehdä kaikkea sellaista, mikä on jäänyt tekemättä ja mihin normaalisti ei ole aikaa... Ja mitä olenkaan saanut aikaiseksi? En oikeastaan mitään. Verhot ompelin Isoveljelle ja muutaman muunkin jutun. Yksi päivä käytettiin shoppailemiseen. Muu aika onkin mennyt tehokkaasti vauvan kanssa. Pitkät unet ovat lyhentyneet jonkin verran, lisäksi hän on välillä ollut niin pitkiä pätkiä hereillä, että sitten kun hän on vihdoin nukahtanut, on pitänyt äkkiä syödä ja käydä suihkussa ja pestä tuttipullot ja tehdä muut välttämättömät asiat ennen kuin pieni taas herää seurustelemaan. Lamppujen asennus, vaatevarastojen läpikäyminen ja makuuhuoneiden maalaus - muun muassa - lykkääntyy taas hamaan tulevaisuuteen. Mutta, voisiko aikaansa paremmin käyttää kuin tuon pienen ihmisenalun hoivaamiseen???

Mies on ensimmäistä kertaa kummankin isomman kanssa pois kotoa ilman minua. Jo on aikakin, sanon minä! Mutta samalla tajusin, että olen itse ensimmäistä kertaa näin pienen vauvan kanssa yksin kotona (siis että mies on muualla kuin vain töissä 8-16). Hyvin olen pärjännyt ja ilmeisesti mieskin ;) Neidillä oli jossain vaiheessa kova ikävä kotiin, mutta hänellä taisi olla silloin huono olo, koska seuraavana päivänä nousi kuume. Tuntui oudolta, etten ollut itse hoitamassa sairasta lasta, mutta huomattavasti helpompi minun ja vauvan kannalta, että sairasti mökillä eikä kotona...

Viikonlopuksi pitäisi keksiä jotain kivaa tekemistä. Sitten on taas tämäkin kesä ohi ja arkinen aherrus alkaa. Onneksi itse ei tarvitse mennä töihin - ainakaan kolmeen vuoteen ;)