Nyt kun pitkällisen pohdinnan jälkeen olemme vihdoinkin toteutusvaiheessa, ajatukseni pyörivät 99-prosenttisesti vauvan ympärillä. Mieheni yrittää puhua minulle takan muuraamisesta, ilmalämpöpumpun hankkimisesta ja maansiirtotöiden lykkäämisestä kevääseen mutta minä liitelen vaaleanpunaisissa unelmissa. Kuulen kyllä mistä hän puhuu mutta yksityiskohdat menevät ohi. Jos meille tulee huomenna muurari niin se on minulle täydellinen yllätys ;) Sama juttu töissä - varsinkin jos asioita suunnitellaan kovin pitkälle, ajattelen ettei asia kuulu minulle.

Ajatuksen tasolla olen jo raskaana. Olen jo pitkään ihastellut uusretroja vauvanvaatteita ja eilen huomasin ajattelevani että "jee, nyt pääsen ostamaan niitä". Pääsen vai? Äitiysvaatteiksi sopivia paitoja tarttui matkaani jo kesän alennusmyynneistä, tänään laskeskelin äitiyspäivärahan suuruutta. Voisin jatkaa listaa loputtomiin. Laskettu aikakin on tiedossa, jos tärppäisi heti ekasta kierrosta. Tiedän kyllä että raskaaksi tuleminen voi kestää, mutta olen odottanut tätä niin kauan että haluan uskoa että kaikki sujuu nopeasti ja helposti. Mutta ensimmäiseen kierukan jälkeiseen ovulaatioon tuntuu olevan pitkä aika. Sitä odotellessa jatkan haaveilua.