Virtahepo syntyi siitä että aloin suhtautua seksiin vain ja ainoastaan lapsentekovälineenä. Miehelläkin taisi mennä pasmat sekaisin kun olin yhtäkkiä kimpussa koko ajan (hän on yleensä se aktiivisempi osapuoli). Käytiin sunnuntai-iltana aika hyvä keskustelu asiasta. Yritin kyllä jutella jo aikaisemminkin, mutta käytiin silloin kumpikin liian kuumana. Ei vissiin pitäisi laittaa samaan sänkyyn tällaista pilvissä leijuvaa malttamatonta kuumeilijaa ja miestä joka jalat maassa toteaa että voi mennä kauankin ennen kuin tärppää. Ei ihan kemiat ja toimintatavat täsmää. Mutta kun ottaa asiat asioina ja katsoo mitä siitä seuraa niin kaikilla on mukavampaa ;) Virtahepokin häipyi saman tien.

Joskohan olo alkaisi tasaantumaan alkuhuuman ja tämän angstin jälkeen? Vielä olisi pitkä matka kuljettavana ennen kuin on vauva kainalossa.