Jatkoa edelliseen postaukseen... Olivat päiväkodissa huolissaan myös siitä kun neiti kaipaa välillä enemmän aikuisen huomiota kuin tavallisesti. Mielestäni siinä ei ole mitään erityistä tässä tilanteessa kun perheessä on vauva ja tyttö ei olekaan enää perheen pienimmäinen ja "silmäterä" siinä mielessä kuin aikaisemmin. Itse olisin enemmän huolissani jos tyttö ei reagoisi mitenkään. Ja hyvä että reagoi puhumalla ja hakeutumalla syliin, poika reagoi muutoksiin kiukuttelemalla ja jättämällä syömättä. Osaa tyttökin kiukutella - tänään muun muassa hakkasi minua nyrkeillä jalkaan kun en tehnyt jotain mitä luuli minun luvanneen - mutta myös puhuu, ihan oma-aloitteisesti, kaikkea ei tarvitse kaivella niin kuin pojan kanssa. Toivotaan vaan ettei nyrkit ala heilumaan hoidossakin, ne vetäis siitä kuitenkin sen johtopäätöksen että on oppinut äidiltä tällaisen tavan ratkoa ongelmia...