Meillä on yleensä suhteellisen siistiä. Ainakin kun ottaa huomioon että meillä asuu kaksi vilkasta lasta ja kaksi työssäkäyvää vanhempaa. Silti riitelemme eniten kotitöiden tekemisestä. Kumpikin on sitä mieltä että toinen ei tee mitään - tai ainakaan tarpeeksi. Toinen on tässä asiassa enemmän oikeassa kuin toinen. Kumpihan se mahtaa olla?

Yleensä mies huitelee illat omilla teillään, on joko ylitöissä tai käy lenkillä tai maalaa taloa tmv. Ja minä hoidan lapset ja siinä sivussa muut kotityöt. Tällä viikolla minulla on ollut menoja joka ilta: pojan jumppaan vienti, oma jumppa kahdesti, lasten vanhempainillat peräkkäisinä päivinä. Jo alkuviikosta huomasin että pyykkiä ei ole pesty, ei myöskään astioita. Neidin pikkuhousujen suhteen oltiin jo riskirajalla, hän kun on alkanut pissailemaan housuunsa. Seuraavana iltana töistä tullessani laitoin pyykit ja astianpesukoneen pyörimään ja pyysin miestä laittamaan pyykit kuivumaan. Ei kuulemma ollut muistanut. Eikä ehtinytkään kun lapset pitää hoitaa. Selityksen makua, sanon minä, sillä kotiin tullessani mies oli koneella ja lapset katsoivat Salkkareita (!) Seuraavana iltana iltasatu oli luettu mutta iltapala antamatta. Eilen illalla täällä oli jo aikamoinen kaaos, puhtaan pyykin kasoja vähän siellä täällä ja keittiössä puhtaat astiat koneessa ja likaisia tiskipöytä, työpöytä ja ruokapöytä täynnä. Huoh. Aamulla kyllä yllätyin iloisesti kun mies oli siivonnut keittiön ja astianpesukonekin oli päällä. Varmaan parempi niin - jos olisin ehtinyt huomauttamaan tekemättömistä töistä, mies olisi kuitenkin syyttänyt minua. Tai no, paraskin sanomaan, tässähän minäkin haukun miestä. Mutta minä sentäs teen sitä mitä haluaisin miehenkin tekevän. Nyt pyykkivuoren kimppuun!