Poika kasvoi "isoksi" yhdessä yössä. Eskarikavereilla on lelupäivinä mukana isojen poikien leluja ja poikakin haluaa nyt sellaisia. Pari viikkoa sitten katsoi ekan kerran Neloselta Bakugania ym. isompien ohjelmia, aikaisemmin ei ole uskaltanut niitä katsoa ja nyt odottaa niitä aivan innoissaan. Nyt on pikkusiskokin seurana, äsken kumpikin hihkui "Bakugan taistelkaa!" Poika katsoo kyllä edelleen Pikkukakkosta, mutta ei välttämättä joka päivä. Aikaisemmin ei ole suostunut jättämään lastenohjelmia välistä, jos on ollut muuta, niin viimeistään nukkumaan mennessä on alkanut itkemään kun jäi ohjelmat välistä.

Pojan joululahjalistalla on kaiken maailman örkkimörkkejä, Bakuganeja, Pokemoneja, Bioniclejä, Teinimutanttininjoja, Dinosaur Kingejä, Power Minerseja, muutamia mainitakseni. Ja kärttää koko ajan, ei millään jaksaisi odottaa jouluun asti. Viimeisimmän lelupäivän jälkeen pyysi taas että mentäisiin lelukauppaan, on kuulemma jo näyttänyt hoidossa kaikki lelunsa eikä enää ole mitään vietävää. Taitaa jo nolottaa kun ei ole paljon noita isojen poikien juttuja. Vaikkei edes tiedä mitä ne kaikki on. Pokemonit on kuulemma kortteja ja palloja eli ei tunne niihin liittyvää tarinaa. Ja parempi varmaan ettei kaikkea tiedäkään, aika hurjia juttuja näkyy olevan. Tiedän kyllä, että tämä hyvän ja pahan taistelu kuuluu olennaisesti kehitykseen, mutta tytöillä ilmiasu on niin paljon söpömpi kuin pojilla. Se oli kyllä söpöä kun poika kirjoitti listaa ottamalla mallia mainoksista; aikamoisia harakanvarpaita, sanat jaettuna miten sattuu ja välillä yhteen kirjoitettuna. Kun en edes tiedä mitä niissä pitäisi lukea niin pyysin leikkaamaan kivat kuvat ja liimaamaan ne paperille. Nyt niitä papereita on vähintään kymmenkunta :)