Tajusin, että parin päivän päästä on 12 vuotta siitä kun ollaan tavattu miehen kanssa. Opiskelijapippaloissa, kuinkas muuten? Kaatokännissä :) Hurjaa, mitä kaikkea sen jälkeen onkaan tapahtunut. 4 vuoden seurustelun jälkeen kihloihin ja siitä reilun vuoden päästä naimisiin. 2 lasta, 2 taloa, 5 eri paikkakuntaa, vielä useampi muutto. Kummankin kesätyöt mukaan lukien 8 eri työpaikkaa. Näitä miettiessä mieleen muistui myös tällainen vanha kiertokirje:

10 vuotta sitten: Opiskelin yliopistolla kolmatta vuotta (kaikkiaan opiskelin 5 vuotta). Mieheni oli juuri valmistumassa ja oli töissä toisella paikkakunnalla. Itse olin osa-aikatöissä kaupan kassalla (yök). Harrastin aktiivisesti valokuvausta ja kävin oikein valokuvauskurssilla. Pohdin, haluanko koskaan lapsia.

5 vuotta sitten: Poikamme oli reilun vuoden ikäinen. Olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa, toisessa valmistumisen jälkeen. Rakensimme taloa ja haaveilin uudesta vauvasta. En ole koskaan ollut niin väsynyt kuin tuolloin. Poika valvoi öitä allergioiden ja korvatulehduskierteen vuoksi ja aamuisin raahauduin puoliunessa töihin.

Vuosi sitten: Toinen taloprojektimme oli loppusuoralla ja vauvakuume taas kova. Elämä oli jälleen aika rankkaa - töitä, raksaa ja lapsia - mutta jaksoi painaa pitkää päivää kun ajatteli että kohta helpottaa.

Eilen: Tein töitä kotona ja selvittelin sikainfluenssaan liittyviä asioita. Illalla aloin miettimään että onkos tänään jo torstai. Olihan se, siis jumppaan. Kun tulin kotiin, talo oli hiljainen ja ehdin jo ajatella että kerrankin lapset nukkuvat jo, mutta neiti kukkuikin kymmeneen. Lasten luistelu unohtui kokonaan... Ennen jumppaa tehtiin ahkerasti pojan ärräharjoituksia, viikolla unehtuivat nekin. Eikös sitä niin sanota ettei suutarin lapsilla ole kenkiä? Tai että tee niin kuin minä opetan, älä niin kuin itse teen. Yöllä nukuin huonosti ja näin omituisia unia.

Tänään: On perjantai. Aamulla oli pojan ärrä-koulu ja sen jälkeen eksyin töihin asti. Järjestelin papereita ja soitin muutaman puhelun. Käytiin työkaverin kanssa pitsalla ja jäätiin puhumaan henkeviä pariksi tunniksi. Etupäässä ihan työasioita ;) Neitiä hakiessa notkuin hetken päiväkodilla kun hän halusi vielä leikkiä. Poika oli kutsuttu kaverin kanssa hoploppiin, ensi viikolla menevät. Väsyttää, en olisi jaksanut ruokaakaan laittaa. Nyt pitäisi kuulemma mennä nukuttamaan lapsia mutta kai niiden isäkin osaa?!?

Huomenna: Aamulla alkaa pojan luistelukoulu. Muita suunnitelmia ei ole. Jos on kiva ilma, ulkoillaan, ja jos sataa, voisi mennä uimaan.  

Vuoden päästä: Toivoisin kovasti olevani äitiyslomalla. Jos se ei onnistu, niin aikakin uudessa työpaikassa. Muutenkin on tiedossa uusia juttuja, poika aloittaa syksyllä koulun... Näin pian jo?