Täällä sitä edelleen ollaan... Vauva voi kaiken tiedon mukaan hyvin, äiti vähemmän hyvin :( Liitoskivut ovat olleet helvetilliset tammikuusta asti, nykyään myös selkä. Jalkoja turvottaa. Oksettaa ja närästää. Ja supistelee, olen sen vuoksi sairaslomalla. En tiedä, johtuuko tämä iästä vaiko vain kolmannesta raskaudesta, mutta tällä kertaa tämä on taas pykälän tukalampaa kuin viimeksi. Yritän kuitenkin ajatella, että mitäpä omasta epämukavuudesta, kunhan vauvalla on kaikki hyvin. Välillä se auttaa, välillä ei...

Vielä olisi 12 viikkoa laskettuun aikaan. 2 saikkua, 3 töitä, 2 kesälomaa, 5 äitiyslomaa. Kai se äkkiä menee. Nyt, kun olen hakenut äitiyslomaa ja saanut Kelasta päivärahapäätöksetkin, on alkanut konkretisoitumaan, että meille on oikeasti tulossa vauva. Ja että se syntyykin joskus, ei vain majaile mahassani ikuisesti... Kannettiin eilen pinnasänky varastosta yläkertaan ja äsken kaivoin vanhat vaipat esille. Vauvanvaatteet kävin läpi jo alkuraskaudesta. Viime viikolla ostettiin turvakaukalo, muuta ei oikeastaan tarvitse hankkia (paitsi uusi tilavampi auto...). Itselle kyllä tarvitsisin vielä jotain vaatteita, kaapista ei löydy kuin yhdet sopivat ja muutenkin hyvät housut. Kesäksi ei oikein mitään. Ihmettelinkin että mitä oikein pidin esikoista odottaessa, hänkin syntyi kesällä.

Neiti itkee aina välillä ettei millään malttaisi odottaa kesään, miksei vauva voi syntyä jo nyt?!? Yritä sitten selittää sille ettei vauva ole vielä valmis... Kovasti ollaan vauvajuttuja puhuttu (nytkin miettii tuolla isän kanssa kuinka monta meitä onkaan kun vauva syntyy). Ja jostain kumman syystä muksut kääntää telkan Neloselle aina kun Sairaala-sarjassa synnytetään. Ja siitä seuraa kivoja kysymyksiä ;)